Tuulipuun maa

Taas sain käteeni itselleni kokonaan uuden kirjailijan kirjan, Tuulipuun maan. Marja Luukkosen kirjoitustyyli on muuten kiva, mutta mielestäni kirjassa käytetään liikaa murteita ja puhekieltä, varsinkin vuoropuheluissa. Kirjoitusvirheitä huomasin´muutaman, mutta muuten taitaa olla kieliopillisesti aika puhdas kirja, lukuun ottamatta murretta ja puhekieltä. Kirja oli kokonaisuudessan kiinnostava, siinä liikuttiin kahden eri maailman välillä, ja tapahtumia oli aikalailla sopivasti.  Osa kirjan nimistä oli hiukan outoja, mutta samalla ne olivat todella kiehtovia ja hauskoja. Kirjassa oli myös jäänteitä menneisyydestä.

Kirja kertoo Pinnistä, joka muuttaa kesäasuntoon Tuulipuun kartanoon. Pinnin äiti on kiinnostunut menneisyydestä, ja vanhoista rakennuksista, ja Tuulipuustahan niitä löytyy! Eräänä yönä, Pinnin nukkuessa hänestä tuntuu, että hänen unensa heräisivät eloon. Muut Tuulipuussa asuvat vuokralaiset käytäytyvät oudosti, aivan kuin heillä olisi jotain salattavaa. Kartanon omsitaja Seidi- täti katoilee oudosti, ja talon takana on outo yrttipuutarha. Kaikki tämä kummastuttaa Pinniä, ja ystävystyttyään Seidin kanssa osa asioista alkaa valjeta hänelle.
Pian Pinni pystyy itse siirtymään paikkaan, jonne joutuvat kaikki ihmiset ja eläimet, joiden elämä on päättynyt jollain tapaa ennen aikojaan... Pystyykö Pinni näkemään vielä kaksoissisarensa Roosan, joka hukkui monta vuotta sitten?

Kirja on täynnä arvoituksia, ja juuri sen takia kirja on erityisen kiehtova. Ylempänä kirjoitin jo jonkun verran mielipiteitäni kirjasta, mutta yritän koota tähän vielä hiukan lisää: Kun aloitin kirjan lukemisen, ei se heti imaissut minua mukaansa. Luin kirjaa lähes puoleen väliin melkein keskittymättä siihen yhtään, koska mielestäni siinä ei vielä tapahtunut tarpeeksi. Kun kirjan puoliväli oli mennyt, alkoivat kirjan tapahtumatkin ratketa, ja kirja muuttui yhtäkkiä kiinnostavammaksi. Kun olin lukenut kirjan tähän asti, uppouduin täysin sen maailmaan, ja ahmin sen loppuun todella nopeasti! Murre ja puhekieli tosiaankin hiukan häiritsivät, mutta muuten en keksi kirjasta hirveästi negatiivista sanottavaa.

Lisätietoja kirjasta:
Kirjan nimi: Tuulipuun maa
Kirjailija: Marja Luukkonen
217 sivua
Tammi

Kirjan luulisi päättyvän hiukan surullisesti erään tapahtuman myötä, kun Seidin kuollut sulho Niilo katoaa yrittäessään kaivaa itsensä takaisin maan päälle erään salaisen portin kautta, mutta kirjan loppu onkin aikamoinen yllätys.
En voi kyllä muuta kirjoittaa, kuin että aivan mahtava kirja, suosittelen lukemaan!

Piraatit

Vieläkin jatkan uusien kirjailijoiden parissa, nimittäin Ilkka Remeksen. Äitini lainasi tämän kirjan minulle kirjastostaan, tai, suurimman osan Ilkka Remeksen tuotannosta. Hän oli lukenut Ilkan aikuisille suunnattuja kirjoja, ja pitänyt niistä, joten hän lainasi saman kirjailijan kirjoja minulle. Olen kyllä kiitollinen! Ilkka Remeksen kirjoitustyyli on todella hyvä, eikä kirjoista puutu toimintaa, koko ajan tapahtuu jotain, mikä estää laskemasta kirjaa käsistään! Kun kirja loppui, olin todella pettynyt sen loppumisesta! Toiminta kirjassa alkaa ensimmäisestä lauseesta, ja loppuu viimeiseen, eikä se pysähdy hetkeksikään!

Kirja kertoo 14- vuotiaasta Aarosta, joka lähtee palauttamaan matkustajan hukkaamaa matkalaukkua loistoristeilijälle. Kun laiva on jo lähtenyt liikkeelle, Aaro huomaa liian myöhään astuneensa laivaan, jonka matkustajina (vankeina) ovat n. 1053 rikasta matkustajaa, viisi raskaasti aseistettua kaapparia ja Aaro, Kahdella kaappareista on kaukolaukaisin, jolla he voivat räjäyttää laivan taivaan tuuliin sekunnissa. Matkustajilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin totella kaappareita. Tietokoneen ja pelien äärestä tosielämän vaaratilanteisiin tempaistu Aaro joutuu toteamaan, että Game Over meinaa saada liian todellisen merkityksen. Selviääkö kaikki, vai onko kaikki toivo jo menetetty?

Tässä kirjassa ihailen 14- vuotiaan Aaron neuvokkuutta, ja kylmäpäisyyttä vaarallisissa tilanteissa. Hän ei anna pelolle valtaa, vaan miettii ratkaisuja hankaliin tilanteisiin. Joutuessaan panttivangiksi Aaro keksii keinon kiristää kaappareita, ja pelastaa itsensä pinteestä. Kirjasta on todella vaikea keksiä mitään negatiivistä palautetta, koska kirja on kirjoitettu niin hyvin, että samanlaisesta kirjoitustaidosta voi vain haaveilla. Kirjaa lukiessa uppouduin kokonaan kirjan maailmaan, ja melkein tunsin olevani Aaro, joka keksii ratkaisut vaikeisiinkin tilanteisiin.

Ilkka Remes on tällä hetkellä ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, ja arvosteluita muista hänen kirjoistaan pääsette lukemaan täältä jatkossakin! Kirjan jatkuva toiminta salpaa hengen, ja pakottaa lukemaan kirjaa. Voin vain haaveilla tästä kirjoitustaidosta, mikä Ilkka Remeksellä on, kuten olen jo sanonutkin!

Lisätietoja kirjasta:
Kirja: Piraatit
Kirjailija: Ilkka Remes
WSOY
275 sivua (täynnä toimintaa!)

Tämän kirjan voisin lukea uudestaankin!

Sara ylittää esteet

Asta Ikosen kirjoja en ollut lukenut ennen tätä kirjaa, ja yllätys oli kyllä mieluinen! Kirjoitusvirheitä en huomannut kovinkaan paljoa, ja kielioppiasiat olivat muutenkin kunnossa. Asta Ikosen kirjoja voisin lukea jatkossakin, katsotaan, että mitä saan kahmittua käsiini kirjastosta...

Kirja kertoo siis kolmetoistavuotiaasta Sarasta ja hänen kaveristaan, jotka lähtevät pitkään odotetulle hevosleirille. Paikan päällä kaikki vaikuttaa aluksi rauhalliselta, mutta ilkeän Camillan takia leiri uhkaa Saran kohdalta läsähtää kuin pannukakku. Sara en kuitenkaan luovuta, vaan jatkaa leiriä normaalisti  Camillan ilkeistä tempuista huolimatta. Camilla aiheuttaa harmeja myös eräälle tallilla vierailevalle, ratsastuksesta haaveilevalle pikkupojalle, ja onnistuukin karkottamaan tämän tallilta. Lutviutuvatko asiat ajan myötä, vai paheneeko tilanne entisestään?

Kirjan alku on kyllä kieltämättä aikas tylsä, mutta kirjan edetessä toimintaakin ilmestyy hiukan mukaan. Kirja on kuitenkin loppujen lopuksi hiukan tylsähkö, vaikka kaikkea tapahtuukin aika ajoin. Tapahtumat voisivat periaatteessa tapahtua ihan oikeallakin hevosleirillä, ehkä juuri se tekee kirjasta tylsähkön. Jos kirjaan laitettaisiin mukaan jotain hiukan erilaisempaa, katoisi tämä pienikin tylsyys, ja kirja lähentelisi huippua. Ja kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, ei kirjoitusvirheitä ainakaan paljoa ole, ei ainakaan niin paljon, että se haittaisi lukemista.

Kaiken kaikkiaan pidän Asta Ikosen kirjoitustyylistä, ja voisinkin jatkossa lukea lisää hänen kirjojaan, jos löydän niitä kirjastosta.

Lisätietoja kirjasta:
Kirjan nimi: Sara ylittää esteet
Kirjailija: Asta Ikonen
Kustantamo, kirjakauppa: Reuna
198 sivua

Kirjaa suosittelen hevosihmisille, varsinkin lapsille ja nuorille, jotka haaveilevat kenties hevosleiristä. Kirja käy myös leirilukemiseksi, sopii teemaan. Tuskin näin kellekään leirillä tapahtuisi, mutta koskaan ei voi tietää... Jos haluat tietää kirjasta lisää, etsi se käteesi kirjastosta tai kirjakaupasta, ja ala lukea!

Rakas nuija päiväkirjani: ovatko aikuiset ihmisiä?

Tämä Jim Bentonin hulvattoman hauska sarja on hauskuuttanut minua ties kuinka kauan hauskoilla kirjoillaan, jotka eivät aina kerro totuutta...

www.antikvaari.fi

Jim Bentonin hulvattoman hauskat kirjat pelastavat päivän! Kun näitä lukee, voi tuntea naurun kuplivan mahassaan aivan eri tavalla, kuin ennen! Jim kertoo hauskasti Jamie Kellyn elämästä tässä päiväkirjasarjassa. Tässä osassa hän miettiin, voivatko aikuiset edes olla ihmisiä, vai ovatko he kenties eläimiä, jotka ovat naamioituneet ihmisiksi. Entä mitä on tekeillä, kun koulun opettajat alkavat käyttäytyä oudosti? Mikä on totta, ja mikä Jamie Kellyn  omaa kuvitelmaa?

Jim Bentonin kirjat saavat minut aina hyvälle tuulelle, ja ahmin hänen kirjansa puolessa tunnissa! Olen lähes kaikki Jimin kirjat lukenut, mutta muutama on vielä jäljellä... No, eihän siinäkään kauaa mene, kun pyydystän ne haaviini. Kirjassa olevat pienet kirjoitusvirheet pistävät hiukan silmään, mutta eivät ne hirveästi haittaa. Olen lukenut nämä kirjat väh. kahteen kertaan, mutta aina ne nostavat hymyn huulille! Juoni on ehkä hiukan sekava, mutta muuten kirja on todella hyvä! 

Kirjailija Jim Benton

127 sivua

suomentanut Jani Bohm

Sanoma Magazines, Finland

Juoni on hiukan sekava, mutta muuten kirja on hyvä! Luen kyllä uudestaankin!

Valitut

Marilyn Kayen kirjoitustyyli, ja kirjat yleensäkin ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Marilyn Kaye tunnetaan parhaiten sarjasta Replica, jonka kaikki kirjat olen lukenut n. 1½ vuotta sitten. Olen lukenut myöskin sarjan Valitut kokonaan, mutta nyt teen arvostelun vain sarjan yhdestä kirjasta, Poissa silmistä, poissa mielestä.

Arvostelu on kirjoitettu keskimmäisenä olevasta kirjasta

Kirja kertoo kahdeksannen luokan kuningattaresta, Amanda Beesonista, joka joutuu Tracey Devonin ruumiiseen, koska säälii häntä, ja tämän elämää. Traceyn lukujärjestystä seuratessaan Amanda joutuu erityiseen luokkaan, luokkaan 209. Kaikilla luokan 209 oppilailla on jokin erityinen taito. Tracey (Amanda) osaa muuttua näkymättömäksi, ja Jenna lukee ajatuksia.
Tracey-Amanda turvautuu Jennan apuun päästäkseen takaisin omaan ruumiiseensa, mutta onnistuuko se?

Nautin todellakin Marilyn Kayen kirjojen lukemisesta! Ne on kirjoitettu todellisella ammattitaidolla, ja juoni pysyy todella hyvin kasassa. Miinusta annan ainoastaan siitä, että kirjoissa on paljon kirjoitusvirheitä (kirjaimia puuttuu sanoista, kirjaimia on liikaa...). Tiedä sitten, onko suomentajan vika. Olen lukenut kaikki Valitut- sarjan kirjat vähintään kahteen kertaan, mutta silti jaksan lukea ne yhä uudestaan!

Tähän vielä perustietoja kirjasta:
- Kirjailija Marilyn Kaye
- Kirjan nimi: Valitut-sarja, kirja Poissa silmistä, poissa mielestä
- Suomentanut Ulla Selkälä
- Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki
- Englanninkielinen alkuteos GIFTED 1: Out of Sight, Out of mind

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, juoni on hyvä ja pysyy kasassa. Juoni on hiukan samanlainen, kuin Replica- sarjan kirjoissakin, mikä häiritsee. Vaikka se erottuu Replica- sarjasta jonkin verran, ovat niiden aiheet samanlaiset: Yliluonnolliset voimat ja kyvyt.

10# Viimeiseen asti

Diane Kalstrom: Viimeiseen asti

Suomennos: Maija Visala

153 sivua

Alkuperäisteos: Farväl, älskade Trockadero

Kustantaja: Stabenfeldt AB, Malmö 2013

Alician menetettyä rakkaan hoitohevosensa, Arabellan, tyttö on aivan murtunut. Hän kohtelee muita kylmästi ja kalseasti, eikä puhu kenellekään. Vaikka tytön vanhemmat kuinka yrittävät, Alicia ei innostu mistään. 

Lopulta Alician äiti lähtee viemään tyttöä lapsuusmaisemiin vuokramökille uskoessaan, että se piritäisi tyttöä. Kun tyttö tapaa vanhan ystävänsä, Rokki- hevosen, muuttuu tylsä reissu yhtäkkiä tapahtumarikkaaksi ja mukavaksi. Kun Alicia tajuaa, ettei Rokin omistaja pysty pitämään siitä huolta, hän huolestuu. Alicia ei voi ostaa Rokkia itselleen, mutta ei myöskään halua, että se joutuu makkaraksi. Tästä alkaa Alician seikkailu, ja taistelu kohti mahdotonta...

Tämän kirjan olen lukenut todella moneen kertaan, ja aina se saa minut itkemään. Nautin jokaisesta sanasta, ja sekunnista, jonka vietän kirjan parissa. Kirjailijan nimen voisi kirjoittaa kanteen hiukan selkeämmin, sillä itse en saa varsinkaan sukunimestä mitään selvää. Kirja on hyvin kirjoitettu, eikä kirjoitusvirheitä juurikaan ole. Vaikka olen kirjan lukenutkin monta kertaa, jokaisella lukukerralla ilmenee uusia ulottuvuuksia ja asioita. 

#9 Matilda

Pitää nyt jonkinlaista tekstiä väsätä, kun ei ole pitkään aikaan tullut postausta. Tämän kirjan olen lukenut moneen kertaan, mutta tässä lähiaikoina en ole sitä lukenut, joten arvostelu tulee puoliksi ulkomuistista:). Yritän näitä arvosteluja jonkin verran väsäillä, mutta lähiaikoina luetuista kirjoista ei varmaankaan tule, sillä itse en pitänyt kyseisistä kirjoista ollenkaan.
Tällä hetkellä olen lukemassa Joanna Nadin kirjaa Hanki elämä& Haku päällä, Rachel Riley. Siitä kirjasta tulee luultavasti arvostelu, kunhan saan sen luettua loppuun.

Matilda- kirjan kansi, josta on monia erilaisia versioita.

Kirjailija: Roald Dahl
Kuvittja: Quentin Blake
WSOY
240 sivua

Kirjan juoni/ osa lainattu kirjan takakannesta

Matilda on ihmelapsi, suorastaan nero, joka jo alle 5- vuotiaana luki klassikkoja ja ymmärsi Hemingwayta ja Dickensiä paitsi herkkyytensä, myös säkenöivän älynsä ansiosta. Mutta vanhempiensa mielestä hän oli jo tuolloin lähes sietämätön kiusankappale. Asiakkaitaan huijaava autokauppias- isä ja tukkansa valkaissut turhamainen äiti toivottaisivat Matildan mieluiten niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Myös neiti Thrunchbullin, koulun rehtorin, mielestä Matildaa ja muita oppilaita on syytä rangaista turhia kainostelematta. (Lue kirja, tai katso Matilda ja lasten kapina- elokuva, niin ymmärrät).
Mutta Matildallapa on vastalääkkeenään poikkeukselliset henkiset kykynsä. Hän keksii, kuinka pelastaa ihana opettajansa neiti Honey koulun hirviömäisen rehtorin kynsistä.

Pätkä kirjasta
Eric kiljui kovemmin kuin koskaan ja polki ilmaa jaloillaan.
Matilda ei ollut koskaan nähnyt poikaa, saati ketään muutakaan roikotettavan ilmassa pelkästään korvista. Neiti Honeyn tavoin hän oli varma, että korvat irtoaisivat hetkenä minä hyvänsä niihin kohdituvan painon vuoksi.
Truncbull huusi: >> Sana vuoat tavataan V...U...O...A...T. No, tavaa nyt senkin syylä!<<
Eric ei aikaillut. Katsellessaan Rupertia joitakin minuutteja sitten hän oli oppinut, että mitä nopeammin vastasi sitä nopeammun vaupautui. >> V...U...O...A...T- vuoat!<< hän kiljui.

Oma arvostelu
Matilda- kirja on yksi lempikirjoistani sen hauskuuden ansiosta. Kyseisen kirjan olen lukenut lähemmäs 9 kertaa, ja aina se jaksaa naurattaa! Roald Dahl on todella hyvä kirjailija, ja suosittelenkin hänen kirjojaan kaikille, jotka tykkäävät lukea, ja varsinkin, jos eivät:). Tämä kirja nostaa aina hymyn huulilleni, ja piristää päivääni! En oikeastaan keksi kirjasta negatiivista sanottavaa, jos nyt totta puhutaan, niin tämä kirja on vain paras!
Matilda- kirjasta on tehty elokuva, Matilda ja lasten kapina, joka kannattaa myöskin katsoa, ihan hulvatonta menoa:)! 

#8 Ponityttö uskaltaa

Merja Jalo
Ponityttö Uskaltaa
Otava
Nea- sarja
96 sivua

Kirjan juoni:
Nea suree rakkaan hevosensa, Isabellan menetystä, eikä häntä innosta enää mikään. Neasta tuntuu, että ainoa, joka ymmärtää häntä, on Kari Ahomaa, Fagerin tallin ratsastuksenopettaja. Kun Nea kuulee Karin etsivän itselleen hevosenhoitajaa Viron- matkalle, päättää Nea ryhdistäytyä, ja yrittää päästä mukaan.
Kerrankin Neaa onnistaa, ja hän pääsee Karin mukaan Viroon. Matka ei kuitenkaan suju ilman mutkia, vaan onkin täynnä jännitystä, eikä vauhtiakaan puutu. Nea joutuu tekemään riskialttiin päätöksen, joka olisi voinut johtaa kuolemaan.

Oma arvostelu:
Kirja oli hyvä, niin kuin kaikki Merja Jalon kirjat. Kansi kuvaa kirjaa aika hyvin, ja se houkuttelee lukemaan kirjaa. Kirja sujuu suunnilleen samalla kaavalla, kuin muutkin Nea- kirjat, mutta silti erottuu muista sarjan kirjoista. Itseäni juuri tämä kirja ei niin hirveästi miellyttänyt juoneltaan, mutta muuten teksti oli hyvää yms.


PS. Tämän arvostelun jälkeen otan mukaan pätkän kirjasta, ainakin omasta mielestäni ne tekevät tekstistä mielenkiintoisemman.

#7 Ponityttö ja salaratsastaja

Merja Jalo: Ponityttö ja salaratsastaja
Karisto
153 sivua

Juoni
Nea ei ole käynyt tallilla pitkään aikaan, koska hänen rakas hevosensa Fantasy on loukannut jalkansa, eikä sillä voi ratsastaa tai kilpailla. Kun Nea sitten pistäytyy tallilla hoitamassa Fantasya, talleilla tapahtuu kummia: Hevosia on päästetty yöllä vapaiksi ja vintin luukku on irti. Kaiken lisäksi tallinomistaja, Joni Fager on ostamassa muiden hevosten seuraksi kaksi pahansisuista ponia, jotka kaikki tuntevat. Yllättäen myös Nea on päässyt hurmaavan Joni Fagerin suosioon, vaikka onkin liian lihava, ja vasta aloittelija.
Kun Nea havaitsee, että joku ratsastaa salaa hänen hevosellaan, alkaa pelko kalvaa koko tallin väkeä. Kuka on salaratsastaja, ja miksi? Tapahtuuko Fantasylle mitään, vai selviääkö se ehjin nahoin?

Oma arvostelu

Myöskään tämän kirjan kansi ei vastaa kirjan juonta, mutta... Antaa olla. Tätä kirjaa lukiessa itkin, varsinkin kirjan lopussa. Kirja oli kirjoitettu niin hyvin, niin liikuttavasti, ettei mitään rajaa! Kirja alkaa leppoisasti, mutta samalla surullisesti, kun Fantasyn jalka on kipeänä, ja Nea tietää itse aiheuttaneensa sen. Kirjassa jännitys tiivistyy pikkuhiljaa, mikä on ainakin minun mielestäni hyvä, ja tärkeä asia, Kirjan loppu on lohduton, ja surullinen, niin aidontuntuinen.
Tästä kirjasta minulla ei oikeastaan ole muuta negatiivista sanottavaa, kuin tuo kirjan kansi. Kirja on kirjoitettu hyvin, liikuttavasti.


Nyt sitten hiukan muuta asiaa. Blogi jää pieneksi hetkeksi, tai vähän isommaksikin aikaa tauolle, koska a) Me lähdemme telttailemaan ja mökille miltei kahdeksi viikoksi, ja b) Aika ei riitä blogin kirjoittamiseen, koska valmistaudun metsästäjätutkintoon. Metsästäjän opas- kirjasta tulee luultavasti arvostelu, jahka saan sen luettua:) Myöskin oman kirjan kirjoittaminen vie aikaa:)

#6 Mun on pakko

Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia
152 sivua
Otavan kirjapaino OY, Keuruu 2011


Kirjan juoni:
Liisi luulee, ettei kukaan tiedä hänen salaisuuttan. Ei kukaan. Mutta yllättäen hänen paras ystävänsä Sussu saa Liisin salaisuuden selville, ja huolestuu. Liisi vannottaa Sussua lupaamaan, ettei tämä kerro tästä asiasta Liisin vanhemmille.
Lopulta Sussu kuitenkin huolestuu niin paljon, että menee kertomaan Liisin vanhemmille. Tästä alkaa pitkä prosessi: terapiat, ja vakavat keskustelut vanhempien kanssa.
Mutta kun terapia ei tunnu auttavan, mitä pitäisi tehdä? Liisin vanhemmat ovat huolissaan tyttärestään, joka vaan laihtuu koko ajan, ihan silmissä. Liisi itse luulee, että on todella lihava, vaikka onkin langanlaiha...
Selviääkö Liisi?

Pätkä kirjan tekstistä:
"- No niin, heippa, hän sanoi ja lähti.
Kuulin, kun hän vastasi kännykkäänsä heti käytävälle päästyään. Ajatella, että hän oli vaivautunut tulemaan tänne asti sieltä pienestä kopperostaan. Hän siis ehkä välittikin minusta. Otin tippapussitelineestä kiinni ja hiippailin vessaan. Katsoin itseäni peilistä. Hyi, meikit olivat levinneet ja silmänaluset olivat mustat. Pesin kasvoni, mutta vedenkestävä meikki ei lähtenyt. Toivottavasti Veera toisi seuraavalla kerralla meikit ja meikinpoistoaineen. Menin takaisin sänkyyn.
Voi tylsyys. Kaipasin ilmeisesti lepoa, mutta miten olla tekemättä mitään? Kun makasin selälläni, tuntui, kuin sata vihreää muovisotilasta olisi tanssinut rinnassani ja joku veti käsiäni liikkeeseen. Jalat olisivat ehkä halunneet levätä, mutta pää sanoi, että nyt pitäisi juosta."

Oma mielipide:
Kirja on hyödyllinen, ja kaikkien, jotka edes harkitsevat laihduttamista, kannattaisi lukea tuo kirja. Kirja kertoo siis laihduttamisen vaarallisuudesta, ja vääristyneestä omakuvasta. Esim. kirjan päähenkilö Liisi luulee olevansa lihava, ja laihduttaa laihduttamisesta päästyään, vaikka oikeasti onkin kuin tulitikku. Kirja on kirjoitettu todentuntuisesti, ja oikeasti varmistaa oman mielipiteeni siitä, etten koskaan tule edes harkitsemaan laihduttamista.
Kirjan teksti on hauskaa Tampereen murretta, joka tuo myöskin elävyyttä kirjaan.Kirjastosta lainasin tämän kirjan pelkästään kannen ja nimen perusteella, edes lukematta takakantta. Joskus ulkonäöllinen arviointi kannattaa, sillä kirja oli kyllä lukemisen arvoinen!

-Matzu

PS. Tästä lähtien jätän luultavasti "pätkän kirjan tekstistä" kirjoittamatta, arvostelu on varmaan tässä se tärkeämpi osuus, kuin pätkä kirjan tekstiä.

5# Ponityttö rakastuu

Merja Jalo: Ponityttö rakastuu
Otava
108sivua

Kirjan juoni
Nean kesä alka kaikkea muuta kuin hyvin: Maastoratsastus pahansisuisella Oliverilla päättyy katastrofiin, kun moottoripyöräjengi lähtee jahtaamaan Neaa. Kaiken kukkuraksi Nea on unohtanut ilmoittautua ajoissa ratsastusleirille, joten näyttää vahvasti siltä, että kesästä on tulossa mahdollisimman tylsä.
Yhtäkkiä Nean kesästä tuleekin täydellisen oloinen: hän saa oman hevosen, Isabellan! Ja kaiken ihanan lisäksi hän saa vielä paikan leirille! Nea on onnensa kukkuloilla, sillä leiri, ja kesä vaikuttavat täydellisiltä.
Kaikkein ihaninta leirillä on kuitenkin se, että leirin pitää Nean ensirakkaus, Kari Ahomaa. Mutta mm. Anu ja Minna eivät ole tyytyväisiä Nean leirille tuloon, joten he tekevät kaikkensa pilatakseen Nean leirin. Onnistuvatko he?

Lainaus kirjan tekstistä
"Alhaalla rakennuksen varjossa hölmistyneet tytöt tuijottivat. Minne Nea oikein oli menossa? Minne hän juoksi? He eivät olisi uskoneet, että Nea edes pystyisi tuollaiseen esitykseen.
- Kyllä minä vielä... Kari läähätti.
Nea kurkkasi koivun takaa ja nauroi. Poikahan oli vielä kankeampi ja hitaampi kuin hän!
- Vauhtia, Kari!
Nea unohti aamulla kokemansa nöyryytyksen. Hän kiipesi ylös harjannetta, viiletti alas toista sivua ja säikäytti hevoset perinpohjin. Hetken päästä hän kompuroi alas kärrytielle, joka vei purolle.
Mutta mitä ihmettä, Kari oli tavoittanut häntä!"

Oma arvostelu
Kumma kyllä, tämä kansi kuvaa kirjaa hiukan paremmin, kuin muut Nea- sarjan kannet, muttei kuitenkaan täydellisesti. Kirja alkaa lähes heti jännittävällä ja mielenkiintoisella tavalla, minkä tarkoituksena on luultavasti saada lukija kiinnostuneeksi kirjasta. Toisaalta on mukavaa, että kirja alkaa vauhdikkaasti, mutta samalla loppuosa kirjasta jää hiukan laimeaksi. Kirja on samalla iloinen, ja pettymyksiä täynnä.
Nea- sarjan, ja ylipäätään Merja Jalon kirjoissa plussana tulee se, että niihin on todella helppo eläytyä, koska kirjan tapahtumat voisivat yhtä hyvin olla totta. Ehkäpä juuri se tekee minut riippuvaiseksi Merjan kirjoista.

-Matzu

4# Ponitytön painajainen

Merja Jalo: Ponitytön painajainen
Nea- sarja
93 sivua
Kustannusosakeyhtiö Otava

Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Jos katsoo Neaa katsojan silmin, näyttää, kuin hän olisi saanut kaiken tarjottimelta. Nealla on ystäviä tallilla ja sen ulkopuolella, hän on kehittynyt ratsastajana nopeasti, ja kuin kirsikkana kakun päälle hänellä on upea, oma hevonen, Fantacy.
Jos luitte kuvauksen tarkkaan, ette varmaankaan ihmettele, miksi Neaa kadehditaan. Pelkästään Nea itse tietää, mitä on joutunut maksamaan kaikesta siitä, mitä hänellä nyt on: hän on joutunut taistelemaan ollakseen tallityttöjen veroinen, ja kehittyäkseen kelvolliseksi ratsastajaksi.
Kun Nean rakkaalle hevoselle, Fantacylle alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, on miltei mahdoton uskoa, että kaikki on pelkästään huonoa tuuria. Mutta kuka menisi niin pitkälle kateudessaan ja vihassaan, että alkaisi vahingoittaa upeaa eläintä?

Pätkä kirjasta
"Liian myöhään. Ruskea hevonen otti vauhtia, hetken se liisi ilmassa, ja sitten se tapahtui. Joni ja satula romahtivat keskelle puunrunkoa rytinällä. Irti pääsyt Oliver jatkoi laukkaansa nyt ilman satulaa ja ratsastajaa ja pukitti mennessään. Lelle näkyi kiitävän hevosen perään, minkä Jerrimannin jaloista pääsi. Se vielä puuttuisi, että koko ratsukkolauma tulisi päälle.
Fantacy nousi puolittain pystyyn Nean pidättävästä voimasta, kun tyttö pysäytti sen esteelle. Hieman kauempana maassa lojui hopeinen metsästystorvi. Missä Joni oli!
Mari ehti paikalle puhaltavalla hevosella.
- Putosiko Joni?
Nyt ratsukoita alkoi kerääntyä ympärille ihmettelemään näkyä.
Joni valitti ääneen suuren oksan alla. Hän sai otteen puusta ja yritti jaloilleen, mutta turhaan. Tuskan irvistys kohosi miehen kasvoille.
Markku tuli katsomaan häntä.
- Sattuiko pahasti?
- Nilkka, Joni sai ähkäistyksi.- Se taitaa olla murtunut! ¨- Miten satula tuolla tavalla irtosi? Markku kysyi.
Hevosenhoitajatytöt katsoivat Neaan.
- Nea satuloi sen.
Ehkä satulavyö ei ollut tarpeeksi tiukalla."

Oma arvostelu
Kuten jo kirjan Kamppailu hevosesta- arvostelussa totesin, on Nea- sarja yksi lempisarjoistani. Sama mielipide pätee kohdallani vieläkin. Tässä kirjassa oli enemmän jännitystä, ja vaarallisia tilanteita, kuin ensimmäisessä osassa. Kirja oli taas kerran hyvin kirjoitettu, niin kuin lähes jokainen Merjan kirjoista.
Itse kirjasta ei löytynyt kovinkaan paljoa tietoa, siitä tulee pieni miinus. Taaskaan kansi ei mielestäni kuvasta kirjaa ollenkaan, kansi on niin kovin rauhallinen, toisin kuin itse teksti ja kirjan nimi.
Teksti oli sujuvaa ja mielenkiintoista, Merja on omaksunut hyvän kirjoitustyylin, joka houkuttelee lukemaan.  Tämänkin kirjan ahmin yhdellä lukemalla, niin kuin lähes jokaisen Jalon kirjoista.
Kirjan tapahtumat etenivät mukavaan ja reippaaseen tahtiin, en päässyt tylsistymään! Myöskään kirjoitusvirheitä en löytänyt lähes ollenkaan, liittyneekö siihen, että tätä kirjaa ei ole tarvinnut suomentaa.
Kertakaikkiaan hyvä, ja hieno kirja, lukuunottamatta muutamaa virhettä, jotka voi mieltää mielipideasioiksi, tai ihan yleisiksi virheiksi!

-Matzu

3# Paholaishevonen

Pamela Kanavagh: Paholaishevonen
Pollux- hevoskerho
Suomennos: Sirpa Parviainen
Alkuperäisteos: Dreamcatcher
Kustantaja: Stabenfeldt AB, Malmö 2009
painettu Saksassa

Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Tessa Darcy viettää lomaansa maalla, velipuolensa Connorin, Gyp- koiran ja kahden shirenhevosen kanssa. Eräänä aamuna Tessa lähtee seuraamaan salaperäisiä rattaan jälkiä, ja päätyy vahingossa naapuritilalle, jota pitävät siskokset Lucy ja Nick. Vaikka Tessa ystävystyy sisarusten kanssa, eivät he ole kylällä kovinkaan kovassa huudossa. Väittävät, että tilalla aistii pahan läsnäolo... Tessa ei usko tuollaiseen taikauskoon, mutta kieltämättä jotakin on ilmassa. Kuka on salaperäinen Annie, kuka on Tessan unien hevonen, ja mitä salaperäienn sepän paja kätkee sisäänsä?

Pätkä kirjan tekstistä
" Kaikki alkoi siitä, kun astuin sisään pajaan. Mitä kammotuksia toinen käynti mahdollisesti herättäisi? Sitten mietin isää, joka odotti kärsivällisesti linjalla. Hänellä oli terävä äly, ja hän arvioi tilanteita kristallinkirkkaasti. Isä ei ollut mikään hölmö. Jos hän ehdotti jotain, siinä saattoi olla järkeä.
- Minä mietin, sanoin.
- Hienoa. Kerro sitten, mihin tulokseen päädyit. Heippa, Tessa.
Puolessa välissä Mozartin kappaletta minulla välähti. Lauantaina olisin Old Forgessa yksin. Sormeni pysähtyivät koskettimille. Siinä olisi mahdollisuuteni toteuttaa isän suunnitelma. Jos vain minulla olisi rohkeutta tehdä se! Jatkoin soittamista, mutta vatsaani väänsi, eivätkä klassisen kappaleen loppuhuipentumat enää vieneet ajatuksiani muualle. Myöhemmin nukkumaan mentyäni painajainen palasi entistäkin synkempänä ja pelottavanpana. Hevosrattaiden ratina ja kolina. Vihaiset kuiskaukset.
Paholaishevonen!"

Oma arvostelu
Pamela Kavanagh ei kuulu lempikirjailijoihini, mutta aina välillä lainaan kokeeksi jonkun hänen kirjoistaan. Tätä kirjaa en kuitenkaan ahminut, koska Pamelan kirjoitustyyli ei vastaa aivan omaa mieltymystäni. Muuten kirja oli hyvin kirjoitettu, eikä suomennoksessa ollut paljoakaan virheitä. Jotkut kohdat kirjasta olivat hiukan karmivia, mikä toi sopivaa jännitystä muuten niin tasaisen jännittävään juoneen. Myöskin rauhoittavat tapahtumat, kuten Tessan puhelut isänsä kanssa olivat mukavaa vaihtelua tapahtumarikkaaseen juoneen. Kirjasta tulee selvänä plussana se, ettei sen tarina jäänyt junnaamaan paikoilleen, vaan liikkui lähes koko ajan sopivaan tahtiin eteenpäin. Miinuksena tulee vain se oma mielipiteeni, eli Pamelan kirjoitustyyli, joka ei ole aivan mieleeni.

-Matzu

2# Kamppailu hevosesta

Ja sitten ensimmäisen kunnollisen postauksen pariin...

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta
Nea- sarjan aloitusosa
Karisto
Ilmestynyt ensimmäisen kerran Gummeruksen kustantamana 1989
3.painos
149 sivua

Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Kamppailu hevosesta on hauska, ja koskettava Nea- sarjan aloitusosa, jossa Nea pääsee ensimmäiselle ratsastuskurssilleen. Nean unelmissa siintävät voitetut estekisat, ihana ratsastuksenopettaja ja tallikaverit. Totuus ei vain ole ihan sitä, mitä Nea kuvitteli; Neaa vanhemmat tallitytöt halveksivat tätä, ja keksivät kaikenlaisia haukkumanimiä, kuten läskilinssi ja räjähtänyt rillipää. Haukkumasanat satuttavat Neaa, eikä tyttö uskalla puhua tästä asiasta heti vanhemmilleenkaan, joten... Mitä asialle voisi tehdä?
Ratsastuskaan ei ole niin helppoa, kuin Nea olisi kuvitellut: sääntöjä on monia, eikä se hevosen selässä pysyminenkään niin helppoa ole. Tätä ahdinkoa helpottaa Nean ainoa tallikaveri, Mari, joka yrittää auttaa Neaa parhaansa mukaan.
Tallityttöjen houkuteltua Nean noloon tilanteeseen, niin noloon, että Nea ei uskalla enää näyttää naamaansa tallilla, hän lopettaa ratsastuksen.
Mutta kun tallin hankalin hevonen meinataan laittaa teuraaksi, kutsutaan Nea apuun, mutta suostuuko Nea?

Pätkä kirjasta
" Ne pukivat minut villahousuihin ja kamalan pieniin rintaliiveihin. Sitten Minna laittoi minun silmilleni siteen ja jonkun pahvista kyhätyn kyltin minun kaulaani... Se oli hirveää. Minun piti astua toimistoon ja sanoa kolme sanaa, joiden avulla minut hyväksyttäisiin kerholaiseksi.
- Kolme sanaa, äiti kysyi. - Mitkä ne olivat?
- Minä rakastan sinua...
Nea sanoi vapisevalla äänellä.
- Mitä sitten? Kerro kaikki, Nea- kulta?
- Tein ihan niin kuin käskettiin... Huoneessa ei pitänyt olla kuin tyttöjä. Mutta ne pettivät minut. Lukitsivat huoneeseen, jossa ei ollut muita kuin... kuin... Joni...!
Nea niiskutti kahta kovemmin ja äiti painoi hänet kauhuissaan rintaansa vasten. Miten järjetöntä! Kuinka sellaista ylipäätään saattoi tapahtua?
- Ne eivät päästäneet minua ulos sieltä, äiti. Ne pitivät ovesta kiinni ja pahvikyltissä luki: Olen aasi! Nyt minä en voi mennä sinne tallille enää koskaan."

Oma arvostelu
Nea- sarja on yksi  lempisarjoistani, ja jotkut sarjan kirjoista olen lukenut moneen kertaan. Sarjan ensimmäiseksi kirjaksi tämä oli hyvä, mutta seuraavat osat ovat parempia- ymmärtäähän sen. Merja Jalon kirjoja olen lukenut todella paljon, joten tyyli oli minulle tuttu. Välillä sekoitin kirjan henkilöt Nummelan ponitalli- sarjaan. Kirja oli kuitenkin todella hyvä, ei siinä mitään. Kirjan nimi Kamppailu hevosesta ei ehkä kuvasta kirjaa, ja sen juonta kovinkaan hyvin, mutta kirjailija varmaankin osaisi selittää nimen tarkoituksen paremmin. Kirjan nimen tarkoitus tuli esille vasta kahdessa viimeisessä luvussa. Myöskään kirjan kansi ei kuvasta yhtään kirjaa. Itse teksti oli kuitenkin hyvää ja sujuvaa, mistä tulee mojovat plussat kirjailijalle!

-Matzu

Aloituspostaus

Moi!
Otsikosta voi jo ehkä havaitakin, että tämä on siis kirjablogi, jonne kirjoitan lukemistani kirjoista. Kirjoitan niistä mm. perustiedot, oman arvosteluni, sekä kirjan parhaan kohdan/ lyhyen pätkän kirjasta. Tämä on toinen blogini, eli kokemusta löytyy hiukan yli puolen vuoden ajalta. Jos toinen blogini, perheemme koiran blogi kiinnostaa, käy ihmeessä katsomassa sitä osoitteessa pollenkirjakarsina.blogspot.fi.
Tämä blogi tulee kertomaan matkastani kohti kirjaklassikoita, kuten Monte Kriston kreivi.
Blogia kirjoittaa ala- asteikäinen tyttö, kuten joistakin lukemistani kirjoista/ kirja- arvosteluista saattaa havaitakin. Minulla on siis paaaljon aikaa edetä pikkuhiljaa kohti vaikeampia kirjoja.
Uuden blogin perustin, koska en halunnut täyttää toista blogiani kirja- arvosteluilla. Tämä blogi on siis pyhitetty kirjoille, ja kirja-arvosteluille, tervetuloa lukemaan!
Uusia postauksia tulee silloin, kun olen saanut uuden kirjan luettua, ja saanut siitä kirjoitettua kunnollisen arvostelun. Joskus postauksia saattaa tulla tiuhaankin tahtiin, joskus taas saattaa tulla hiukan pitempiäkin taukoja.
Erikoispostauksia saattaa tulla muutaman kerran vuodessa, jos joku erityinen postausidea kiinnostaa erityisesti.
Kirjoja luen päästä päähän, jännityskirjoista hevoskirjoihin yms.
Bannerin, ja kunnollisen ulkoasun teen tähän blogiin mahdollisimman pian, jotta tätä blogia olisi mahdollisimman mukava lukea.
Tätä postausta kirjoittaessa sänkyni vieressä odottaa miltei 8 kirjaa odottamassa arvosteluaan.
Minulla ei taidakaan olla muuta sanomista tässä aloituspostauksessa, ilmoittelen sitten muissa postauksissa, jos jotakin muuta asiaa tulee!
Ei sitten muuta, kuin seuraavaan, ja ensimmäiseen kunnolliseen postaukseen!
- Matzu