Pollux- hevoskerho
Suomennos: Sirpa Parviainen
Alkuperäisteos: Dreamcatcher
Kustantaja: Stabenfeldt AB, Malmö 2009
painettu Saksassa
Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Tessa Darcy viettää lomaansa maalla, velipuolensa Connorin, Gyp- koiran ja kahden shirenhevosen kanssa. Eräänä aamuna Tessa lähtee seuraamaan salaperäisiä rattaan jälkiä, ja päätyy vahingossa naapuritilalle, jota pitävät siskokset Lucy ja Nick. Vaikka Tessa ystävystyy sisarusten kanssa, eivät he ole kylällä kovinkaan kovassa huudossa. Väittävät, että tilalla aistii pahan läsnäolo... Tessa ei usko tuollaiseen taikauskoon, mutta kieltämättä jotakin on ilmassa. Kuka on salaperäinen Annie, kuka on Tessan unien hevonen, ja mitä salaperäienn sepän paja kätkee sisäänsä?
Pätkä kirjan tekstistä
" Kaikki alkoi siitä, kun astuin sisään pajaan. Mitä kammotuksia toinen käynti mahdollisesti herättäisi? Sitten mietin isää, joka odotti kärsivällisesti linjalla. Hänellä oli terävä äly, ja hän arvioi tilanteita kristallinkirkkaasti. Isä ei ollut mikään hölmö. Jos hän ehdotti jotain, siinä saattoi olla järkeä.
- Minä mietin, sanoin.
- Hienoa. Kerro sitten, mihin tulokseen päädyit. Heippa, Tessa.
Puolessa välissä Mozartin kappaletta minulla välähti. Lauantaina olisin Old Forgessa yksin. Sormeni pysähtyivät koskettimille. Siinä olisi mahdollisuuteni toteuttaa isän suunnitelma. Jos vain minulla olisi rohkeutta tehdä se! Jatkoin soittamista, mutta vatsaani väänsi, eivätkä klassisen kappaleen loppuhuipentumat enää vieneet ajatuksiani muualle. Myöhemmin nukkumaan mentyäni painajainen palasi entistäkin synkempänä ja pelottavanpana. Hevosrattaiden ratina ja kolina. Vihaiset kuiskaukset.
Paholaishevonen!"
Oma arvostelu
Pamela Kavanagh ei kuulu lempikirjailijoihini, mutta aina välillä lainaan kokeeksi jonkun hänen kirjoistaan. Tätä kirjaa en kuitenkaan ahminut, koska Pamelan kirjoitustyyli ei vastaa aivan omaa mieltymystäni. Muuten kirja oli hyvin kirjoitettu, eikä suomennoksessa ollut paljoakaan virheitä. Jotkut kohdat kirjasta olivat hiukan karmivia, mikä toi sopivaa jännitystä muuten niin tasaisen jännittävään juoneen. Myöskin rauhoittavat tapahtumat, kuten Tessan puhelut isänsä kanssa olivat mukavaa vaihtelua tapahtumarikkaaseen juoneen. Kirjasta tulee selvänä plussana se, ettei sen tarina jäänyt junnaamaan paikoilleen, vaan liikkui lähes koko ajan sopivaan tahtiin eteenpäin. Miinuksena tulee vain se oma mielipiteeni, eli Pamelan kirjoitustyyli, joka ei ole aivan mieleeni.
-Matzu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti