Nea- sarja
93 sivua
Kustannusosakeyhtiö Otava
Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Jos katsoo Neaa katsojan silmin, näyttää, kuin hän olisi saanut kaiken tarjottimelta. Nealla on ystäviä tallilla ja sen ulkopuolella, hän on kehittynyt ratsastajana nopeasti, ja kuin kirsikkana kakun päälle hänellä on upea, oma hevonen, Fantacy.
Jos luitte kuvauksen tarkkaan, ette varmaankaan ihmettele, miksi Neaa kadehditaan. Pelkästään Nea itse tietää, mitä on joutunut maksamaan kaikesta siitä, mitä hänellä nyt on: hän on joutunut taistelemaan ollakseen tallityttöjen veroinen, ja kehittyäkseen kelvolliseksi ratsastajaksi.
Kun Nean rakkaalle hevoselle, Fantacylle alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, on miltei mahdoton uskoa, että kaikki on pelkästään huonoa tuuria. Mutta kuka menisi niin pitkälle kateudessaan ja vihassaan, että alkaisi vahingoittaa upeaa eläintä?
Pätkä kirjasta
"Liian myöhään. Ruskea hevonen otti vauhtia, hetken se liisi ilmassa, ja sitten se tapahtui. Joni ja satula romahtivat keskelle puunrunkoa rytinällä. Irti pääsyt Oliver jatkoi laukkaansa nyt ilman satulaa ja ratsastajaa ja pukitti mennessään. Lelle näkyi kiitävän hevosen perään, minkä Jerrimannin jaloista pääsi. Se vielä puuttuisi, että koko ratsukkolauma tulisi päälle.
Fantacy nousi puolittain pystyyn Nean pidättävästä voimasta, kun tyttö pysäytti sen esteelle. Hieman kauempana maassa lojui hopeinen metsästystorvi. Missä Joni oli!
Mari ehti paikalle puhaltavalla hevosella.
- Putosiko Joni?
Nyt ratsukoita alkoi kerääntyä ympärille ihmettelemään näkyä.
Joni valitti ääneen suuren oksan alla. Hän sai otteen puusta ja yritti jaloilleen, mutta turhaan. Tuskan irvistys kohosi miehen kasvoille.
Markku tuli katsomaan häntä.
- Sattuiko pahasti?
- Nilkka, Joni sai ähkäistyksi.- Se taitaa olla murtunut! ¨- Miten satula tuolla tavalla irtosi? Markku kysyi.
Hevosenhoitajatytöt katsoivat Neaan.
- Nea satuloi sen.
Ehkä satulavyö ei ollut tarpeeksi tiukalla."
Oma arvostelu
Kuten jo kirjan Kamppailu hevosesta- arvostelussa totesin, on Nea- sarja yksi lempisarjoistani. Sama mielipide pätee kohdallani vieläkin. Tässä kirjassa oli enemmän jännitystä, ja vaarallisia tilanteita, kuin ensimmäisessä osassa. Kirja oli taas kerran hyvin kirjoitettu, niin kuin lähes jokainen Merjan kirjoista.
Itse kirjasta ei löytynyt kovinkaan paljoa tietoa, siitä tulee pieni miinus. Taaskaan kansi ei mielestäni kuvasta kirjaa ollenkaan, kansi on niin kovin rauhallinen, toisin kuin itse teksti ja kirjan nimi.
Teksti oli sujuvaa ja mielenkiintoista, Merja on omaksunut hyvän kirjoitustyylin, joka houkuttelee lukemaan. Tämänkin kirjan ahmin yhdellä lukemalla, niin kuin lähes jokaisen Jalon kirjoista.
Kirjan tapahtumat etenivät mukavaan ja reippaaseen tahtiin, en päässyt tylsistymään! Myöskään kirjoitusvirheitä en löytänyt lähes ollenkaan, liittyneekö siihen, että tätä kirjaa ei ole tarvinnut suomentaa.
Kertakaikkiaan hyvä, ja hieno kirja, lukuunottamatta muutamaa virhettä, jotka voi mieltää mielipideasioiksi, tai ihan yleisiksi virheiksi!
-Matzu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti