#7 Ponityttö ja salaratsastaja

Merja Jalo: Ponityttö ja salaratsastaja
Karisto
153 sivua

Juoni
Nea ei ole käynyt tallilla pitkään aikaan, koska hänen rakas hevosensa Fantasy on loukannut jalkansa, eikä sillä voi ratsastaa tai kilpailla. Kun Nea sitten pistäytyy tallilla hoitamassa Fantasya, talleilla tapahtuu kummia: Hevosia on päästetty yöllä vapaiksi ja vintin luukku on irti. Kaiken lisäksi tallinomistaja, Joni Fager on ostamassa muiden hevosten seuraksi kaksi pahansisuista ponia, jotka kaikki tuntevat. Yllättäen myös Nea on päässyt hurmaavan Joni Fagerin suosioon, vaikka onkin liian lihava, ja vasta aloittelija.
Kun Nea havaitsee, että joku ratsastaa salaa hänen hevosellaan, alkaa pelko kalvaa koko tallin väkeä. Kuka on salaratsastaja, ja miksi? Tapahtuuko Fantasylle mitään, vai selviääkö se ehjin nahoin?

Oma arvostelu

Myöskään tämän kirjan kansi ei vastaa kirjan juonta, mutta... Antaa olla. Tätä kirjaa lukiessa itkin, varsinkin kirjan lopussa. Kirja oli kirjoitettu niin hyvin, niin liikuttavasti, ettei mitään rajaa! Kirja alkaa leppoisasti, mutta samalla surullisesti, kun Fantasyn jalka on kipeänä, ja Nea tietää itse aiheuttaneensa sen. Kirjassa jännitys tiivistyy pikkuhiljaa, mikä on ainakin minun mielestäni hyvä, ja tärkeä asia, Kirjan loppu on lohduton, ja surullinen, niin aidontuntuinen.
Tästä kirjasta minulla ei oikeastaan ole muuta negatiivista sanottavaa, kuin tuo kirjan kansi. Kirja on kirjoitettu hyvin, liikuttavasti.


Nyt sitten hiukan muuta asiaa. Blogi jää pieneksi hetkeksi, tai vähän isommaksikin aikaa tauolle, koska a) Me lähdemme telttailemaan ja mökille miltei kahdeksi viikoksi, ja b) Aika ei riitä blogin kirjoittamiseen, koska valmistaudun metsästäjätutkintoon. Metsästäjän opas- kirjasta tulee luultavasti arvostelu, jahka saan sen luettua:) Myöskin oman kirjan kirjoittaminen vie aikaa:)

#6 Mun on pakko

Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia
152 sivua
Otavan kirjapaino OY, Keuruu 2011


Kirjan juoni:
Liisi luulee, ettei kukaan tiedä hänen salaisuuttan. Ei kukaan. Mutta yllättäen hänen paras ystävänsä Sussu saa Liisin salaisuuden selville, ja huolestuu. Liisi vannottaa Sussua lupaamaan, ettei tämä kerro tästä asiasta Liisin vanhemmille.
Lopulta Sussu kuitenkin huolestuu niin paljon, että menee kertomaan Liisin vanhemmille. Tästä alkaa pitkä prosessi: terapiat, ja vakavat keskustelut vanhempien kanssa.
Mutta kun terapia ei tunnu auttavan, mitä pitäisi tehdä? Liisin vanhemmat ovat huolissaan tyttärestään, joka vaan laihtuu koko ajan, ihan silmissä. Liisi itse luulee, että on todella lihava, vaikka onkin langanlaiha...
Selviääkö Liisi?

Pätkä kirjan tekstistä:
"- No niin, heippa, hän sanoi ja lähti.
Kuulin, kun hän vastasi kännykkäänsä heti käytävälle päästyään. Ajatella, että hän oli vaivautunut tulemaan tänne asti sieltä pienestä kopperostaan. Hän siis ehkä välittikin minusta. Otin tippapussitelineestä kiinni ja hiippailin vessaan. Katsoin itseäni peilistä. Hyi, meikit olivat levinneet ja silmänaluset olivat mustat. Pesin kasvoni, mutta vedenkestävä meikki ei lähtenyt. Toivottavasti Veera toisi seuraavalla kerralla meikit ja meikinpoistoaineen. Menin takaisin sänkyyn.
Voi tylsyys. Kaipasin ilmeisesti lepoa, mutta miten olla tekemättä mitään? Kun makasin selälläni, tuntui, kuin sata vihreää muovisotilasta olisi tanssinut rinnassani ja joku veti käsiäni liikkeeseen. Jalat olisivat ehkä halunneet levätä, mutta pää sanoi, että nyt pitäisi juosta."

Oma mielipide:
Kirja on hyödyllinen, ja kaikkien, jotka edes harkitsevat laihduttamista, kannattaisi lukea tuo kirja. Kirja kertoo siis laihduttamisen vaarallisuudesta, ja vääristyneestä omakuvasta. Esim. kirjan päähenkilö Liisi luulee olevansa lihava, ja laihduttaa laihduttamisesta päästyään, vaikka oikeasti onkin kuin tulitikku. Kirja on kirjoitettu todentuntuisesti, ja oikeasti varmistaa oman mielipiteeni siitä, etten koskaan tule edes harkitsemaan laihduttamista.
Kirjan teksti on hauskaa Tampereen murretta, joka tuo myöskin elävyyttä kirjaan.Kirjastosta lainasin tämän kirjan pelkästään kannen ja nimen perusteella, edes lukematta takakantta. Joskus ulkonäöllinen arviointi kannattaa, sillä kirja oli kyllä lukemisen arvoinen!

-Matzu

PS. Tästä lähtien jätän luultavasti "pätkän kirjan tekstistä" kirjoittamatta, arvostelu on varmaan tässä se tärkeämpi osuus, kuin pätkä kirjan tekstiä.

5# Ponityttö rakastuu

Merja Jalo: Ponityttö rakastuu
Otava
108sivua

Kirjan juoni
Nean kesä alka kaikkea muuta kuin hyvin: Maastoratsastus pahansisuisella Oliverilla päättyy katastrofiin, kun moottoripyöräjengi lähtee jahtaamaan Neaa. Kaiken kukkuraksi Nea on unohtanut ilmoittautua ajoissa ratsastusleirille, joten näyttää vahvasti siltä, että kesästä on tulossa mahdollisimman tylsä.
Yhtäkkiä Nean kesästä tuleekin täydellisen oloinen: hän saa oman hevosen, Isabellan! Ja kaiken ihanan lisäksi hän saa vielä paikan leirille! Nea on onnensa kukkuloilla, sillä leiri, ja kesä vaikuttavat täydellisiltä.
Kaikkein ihaninta leirillä on kuitenkin se, että leirin pitää Nean ensirakkaus, Kari Ahomaa. Mutta mm. Anu ja Minna eivät ole tyytyväisiä Nean leirille tuloon, joten he tekevät kaikkensa pilatakseen Nean leirin. Onnistuvatko he?

Lainaus kirjan tekstistä
"Alhaalla rakennuksen varjossa hölmistyneet tytöt tuijottivat. Minne Nea oikein oli menossa? Minne hän juoksi? He eivät olisi uskoneet, että Nea edes pystyisi tuollaiseen esitykseen.
- Kyllä minä vielä... Kari läähätti.
Nea kurkkasi koivun takaa ja nauroi. Poikahan oli vielä kankeampi ja hitaampi kuin hän!
- Vauhtia, Kari!
Nea unohti aamulla kokemansa nöyryytyksen. Hän kiipesi ylös harjannetta, viiletti alas toista sivua ja säikäytti hevoset perinpohjin. Hetken päästä hän kompuroi alas kärrytielle, joka vei purolle.
Mutta mitä ihmettä, Kari oli tavoittanut häntä!"

Oma arvostelu
Kumma kyllä, tämä kansi kuvaa kirjaa hiukan paremmin, kuin muut Nea- sarjan kannet, muttei kuitenkaan täydellisesti. Kirja alkaa lähes heti jännittävällä ja mielenkiintoisella tavalla, minkä tarkoituksena on luultavasti saada lukija kiinnostuneeksi kirjasta. Toisaalta on mukavaa, että kirja alkaa vauhdikkaasti, mutta samalla loppuosa kirjasta jää hiukan laimeaksi. Kirja on samalla iloinen, ja pettymyksiä täynnä.
Nea- sarjan, ja ylipäätään Merja Jalon kirjoissa plussana tulee se, että niihin on todella helppo eläytyä, koska kirjan tapahtumat voisivat yhtä hyvin olla totta. Ehkäpä juuri se tekee minut riippuvaiseksi Merjan kirjoista.

-Matzu

4# Ponitytön painajainen

Merja Jalo: Ponitytön painajainen
Nea- sarja
93 sivua
Kustannusosakeyhtiö Otava

Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Jos katsoo Neaa katsojan silmin, näyttää, kuin hän olisi saanut kaiken tarjottimelta. Nealla on ystäviä tallilla ja sen ulkopuolella, hän on kehittynyt ratsastajana nopeasti, ja kuin kirsikkana kakun päälle hänellä on upea, oma hevonen, Fantacy.
Jos luitte kuvauksen tarkkaan, ette varmaankaan ihmettele, miksi Neaa kadehditaan. Pelkästään Nea itse tietää, mitä on joutunut maksamaan kaikesta siitä, mitä hänellä nyt on: hän on joutunut taistelemaan ollakseen tallityttöjen veroinen, ja kehittyäkseen kelvolliseksi ratsastajaksi.
Kun Nean rakkaalle hevoselle, Fantacylle alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, on miltei mahdoton uskoa, että kaikki on pelkästään huonoa tuuria. Mutta kuka menisi niin pitkälle kateudessaan ja vihassaan, että alkaisi vahingoittaa upeaa eläintä?

Pätkä kirjasta
"Liian myöhään. Ruskea hevonen otti vauhtia, hetken se liisi ilmassa, ja sitten se tapahtui. Joni ja satula romahtivat keskelle puunrunkoa rytinällä. Irti pääsyt Oliver jatkoi laukkaansa nyt ilman satulaa ja ratsastajaa ja pukitti mennessään. Lelle näkyi kiitävän hevosen perään, minkä Jerrimannin jaloista pääsi. Se vielä puuttuisi, että koko ratsukkolauma tulisi päälle.
Fantacy nousi puolittain pystyyn Nean pidättävästä voimasta, kun tyttö pysäytti sen esteelle. Hieman kauempana maassa lojui hopeinen metsästystorvi. Missä Joni oli!
Mari ehti paikalle puhaltavalla hevosella.
- Putosiko Joni?
Nyt ratsukoita alkoi kerääntyä ympärille ihmettelemään näkyä.
Joni valitti ääneen suuren oksan alla. Hän sai otteen puusta ja yritti jaloilleen, mutta turhaan. Tuskan irvistys kohosi miehen kasvoille.
Markku tuli katsomaan häntä.
- Sattuiko pahasti?
- Nilkka, Joni sai ähkäistyksi.- Se taitaa olla murtunut! ¨- Miten satula tuolla tavalla irtosi? Markku kysyi.
Hevosenhoitajatytöt katsoivat Neaan.
- Nea satuloi sen.
Ehkä satulavyö ei ollut tarpeeksi tiukalla."

Oma arvostelu
Kuten jo kirjan Kamppailu hevosesta- arvostelussa totesin, on Nea- sarja yksi lempisarjoistani. Sama mielipide pätee kohdallani vieläkin. Tässä kirjassa oli enemmän jännitystä, ja vaarallisia tilanteita, kuin ensimmäisessä osassa. Kirja oli taas kerran hyvin kirjoitettu, niin kuin lähes jokainen Merjan kirjoista.
Itse kirjasta ei löytynyt kovinkaan paljoa tietoa, siitä tulee pieni miinus. Taaskaan kansi ei mielestäni kuvasta kirjaa ollenkaan, kansi on niin kovin rauhallinen, toisin kuin itse teksti ja kirjan nimi.
Teksti oli sujuvaa ja mielenkiintoista, Merja on omaksunut hyvän kirjoitustyylin, joka houkuttelee lukemaan.  Tämänkin kirjan ahmin yhdellä lukemalla, niin kuin lähes jokaisen Jalon kirjoista.
Kirjan tapahtumat etenivät mukavaan ja reippaaseen tahtiin, en päässyt tylsistymään! Myöskään kirjoitusvirheitä en löytänyt lähes ollenkaan, liittyneekö siihen, että tätä kirjaa ei ole tarvinnut suomentaa.
Kertakaikkiaan hyvä, ja hieno kirja, lukuunottamatta muutamaa virhettä, jotka voi mieltää mielipideasioiksi, tai ihan yleisiksi virheiksi!

-Matzu

3# Paholaishevonen

Pamela Kanavagh: Paholaishevonen
Pollux- hevoskerho
Suomennos: Sirpa Parviainen
Alkuperäisteos: Dreamcatcher
Kustantaja: Stabenfeldt AB, Malmö 2009
painettu Saksassa

Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Tessa Darcy viettää lomaansa maalla, velipuolensa Connorin, Gyp- koiran ja kahden shirenhevosen kanssa. Eräänä aamuna Tessa lähtee seuraamaan salaperäisiä rattaan jälkiä, ja päätyy vahingossa naapuritilalle, jota pitävät siskokset Lucy ja Nick. Vaikka Tessa ystävystyy sisarusten kanssa, eivät he ole kylällä kovinkaan kovassa huudossa. Väittävät, että tilalla aistii pahan läsnäolo... Tessa ei usko tuollaiseen taikauskoon, mutta kieltämättä jotakin on ilmassa. Kuka on salaperäinen Annie, kuka on Tessan unien hevonen, ja mitä salaperäienn sepän paja kätkee sisäänsä?

Pätkä kirjan tekstistä
" Kaikki alkoi siitä, kun astuin sisään pajaan. Mitä kammotuksia toinen käynti mahdollisesti herättäisi? Sitten mietin isää, joka odotti kärsivällisesti linjalla. Hänellä oli terävä äly, ja hän arvioi tilanteita kristallinkirkkaasti. Isä ei ollut mikään hölmö. Jos hän ehdotti jotain, siinä saattoi olla järkeä.
- Minä mietin, sanoin.
- Hienoa. Kerro sitten, mihin tulokseen päädyit. Heippa, Tessa.
Puolessa välissä Mozartin kappaletta minulla välähti. Lauantaina olisin Old Forgessa yksin. Sormeni pysähtyivät koskettimille. Siinä olisi mahdollisuuteni toteuttaa isän suunnitelma. Jos vain minulla olisi rohkeutta tehdä se! Jatkoin soittamista, mutta vatsaani väänsi, eivätkä klassisen kappaleen loppuhuipentumat enää vieneet ajatuksiani muualle. Myöhemmin nukkumaan mentyäni painajainen palasi entistäkin synkempänä ja pelottavanpana. Hevosrattaiden ratina ja kolina. Vihaiset kuiskaukset.
Paholaishevonen!"

Oma arvostelu
Pamela Kavanagh ei kuulu lempikirjailijoihini, mutta aina välillä lainaan kokeeksi jonkun hänen kirjoistaan. Tätä kirjaa en kuitenkaan ahminut, koska Pamelan kirjoitustyyli ei vastaa aivan omaa mieltymystäni. Muuten kirja oli hyvin kirjoitettu, eikä suomennoksessa ollut paljoakaan virheitä. Jotkut kohdat kirjasta olivat hiukan karmivia, mikä toi sopivaa jännitystä muuten niin tasaisen jännittävään juoneen. Myöskin rauhoittavat tapahtumat, kuten Tessan puhelut isänsä kanssa olivat mukavaa vaihtelua tapahtumarikkaaseen juoneen. Kirjasta tulee selvänä plussana se, ettei sen tarina jäänyt junnaamaan paikoilleen, vaan liikkui lähes koko ajan sopivaan tahtiin eteenpäin. Miinuksena tulee vain se oma mielipiteeni, eli Pamelan kirjoitustyyli, joka ei ole aivan mieleeni.

-Matzu

2# Kamppailu hevosesta

Ja sitten ensimmäisen kunnollisen postauksen pariin...

Merja Jalo: Kamppailu hevosesta
Nea- sarjan aloitusosa
Karisto
Ilmestynyt ensimmäisen kerran Gummeruksen kustantamana 1989
3.painos
149 sivua

Jotakin kirjasta/ kirjan juonesta
Kamppailu hevosesta on hauska, ja koskettava Nea- sarjan aloitusosa, jossa Nea pääsee ensimmäiselle ratsastuskurssilleen. Nean unelmissa siintävät voitetut estekisat, ihana ratsastuksenopettaja ja tallikaverit. Totuus ei vain ole ihan sitä, mitä Nea kuvitteli; Neaa vanhemmat tallitytöt halveksivat tätä, ja keksivät kaikenlaisia haukkumanimiä, kuten läskilinssi ja räjähtänyt rillipää. Haukkumasanat satuttavat Neaa, eikä tyttö uskalla puhua tästä asiasta heti vanhemmilleenkaan, joten... Mitä asialle voisi tehdä?
Ratsastuskaan ei ole niin helppoa, kuin Nea olisi kuvitellut: sääntöjä on monia, eikä se hevosen selässä pysyminenkään niin helppoa ole. Tätä ahdinkoa helpottaa Nean ainoa tallikaveri, Mari, joka yrittää auttaa Neaa parhaansa mukaan.
Tallityttöjen houkuteltua Nean noloon tilanteeseen, niin noloon, että Nea ei uskalla enää näyttää naamaansa tallilla, hän lopettaa ratsastuksen.
Mutta kun tallin hankalin hevonen meinataan laittaa teuraaksi, kutsutaan Nea apuun, mutta suostuuko Nea?

Pätkä kirjasta
" Ne pukivat minut villahousuihin ja kamalan pieniin rintaliiveihin. Sitten Minna laittoi minun silmilleni siteen ja jonkun pahvista kyhätyn kyltin minun kaulaani... Se oli hirveää. Minun piti astua toimistoon ja sanoa kolme sanaa, joiden avulla minut hyväksyttäisiin kerholaiseksi.
- Kolme sanaa, äiti kysyi. - Mitkä ne olivat?
- Minä rakastan sinua...
Nea sanoi vapisevalla äänellä.
- Mitä sitten? Kerro kaikki, Nea- kulta?
- Tein ihan niin kuin käskettiin... Huoneessa ei pitänyt olla kuin tyttöjä. Mutta ne pettivät minut. Lukitsivat huoneeseen, jossa ei ollut muita kuin... kuin... Joni...!
Nea niiskutti kahta kovemmin ja äiti painoi hänet kauhuissaan rintaansa vasten. Miten järjetöntä! Kuinka sellaista ylipäätään saattoi tapahtua?
- Ne eivät päästäneet minua ulos sieltä, äiti. Ne pitivät ovesta kiinni ja pahvikyltissä luki: Olen aasi! Nyt minä en voi mennä sinne tallille enää koskaan."

Oma arvostelu
Nea- sarja on yksi  lempisarjoistani, ja jotkut sarjan kirjoista olen lukenut moneen kertaan. Sarjan ensimmäiseksi kirjaksi tämä oli hyvä, mutta seuraavat osat ovat parempia- ymmärtäähän sen. Merja Jalon kirjoja olen lukenut todella paljon, joten tyyli oli minulle tuttu. Välillä sekoitin kirjan henkilöt Nummelan ponitalli- sarjaan. Kirja oli kuitenkin todella hyvä, ei siinä mitään. Kirjan nimi Kamppailu hevosesta ei ehkä kuvasta kirjaa, ja sen juonta kovinkaan hyvin, mutta kirjailija varmaankin osaisi selittää nimen tarkoituksen paremmin. Kirjan nimen tarkoitus tuli esille vasta kahdessa viimeisessä luvussa. Myöskään kirjan kansi ei kuvasta yhtään kirjaa. Itse teksti oli kuitenkin hyvää ja sujuvaa, mistä tulee mojovat plussat kirjailijalle!

-Matzu

Aloituspostaus

Moi!
Otsikosta voi jo ehkä havaitakin, että tämä on siis kirjablogi, jonne kirjoitan lukemistani kirjoista. Kirjoitan niistä mm. perustiedot, oman arvosteluni, sekä kirjan parhaan kohdan/ lyhyen pätkän kirjasta. Tämä on toinen blogini, eli kokemusta löytyy hiukan yli puolen vuoden ajalta. Jos toinen blogini, perheemme koiran blogi kiinnostaa, käy ihmeessä katsomassa sitä osoitteessa pollenkirjakarsina.blogspot.fi.
Tämä blogi tulee kertomaan matkastani kohti kirjaklassikoita, kuten Monte Kriston kreivi.
Blogia kirjoittaa ala- asteikäinen tyttö, kuten joistakin lukemistani kirjoista/ kirja- arvosteluista saattaa havaitakin. Minulla on siis paaaljon aikaa edetä pikkuhiljaa kohti vaikeampia kirjoja.
Uuden blogin perustin, koska en halunnut täyttää toista blogiani kirja- arvosteluilla. Tämä blogi on siis pyhitetty kirjoille, ja kirja-arvosteluille, tervetuloa lukemaan!
Uusia postauksia tulee silloin, kun olen saanut uuden kirjan luettua, ja saanut siitä kirjoitettua kunnollisen arvostelun. Joskus postauksia saattaa tulla tiuhaankin tahtiin, joskus taas saattaa tulla hiukan pitempiäkin taukoja.
Erikoispostauksia saattaa tulla muutaman kerran vuodessa, jos joku erityinen postausidea kiinnostaa erityisesti.
Kirjoja luen päästä päähän, jännityskirjoista hevoskirjoihin yms.
Bannerin, ja kunnollisen ulkoasun teen tähän blogiin mahdollisimman pian, jotta tätä blogia olisi mahdollisimman mukava lukea.
Tätä postausta kirjoittaessa sänkyni vieressä odottaa miltei 8 kirjaa odottamassa arvosteluaan.
Minulla ei taidakaan olla muuta sanomista tässä aloituspostauksessa, ilmoittelen sitten muissa postauksissa, jos jotakin muuta asiaa tulee!
Ei sitten muuta, kuin seuraavaan, ja ensimmäiseen kunnolliseen postaukseen!
- Matzu