tiistai 29. joulukuuta 2015

Tuulipuun maa

Taas sain käteeni itselleni kokonaan uuden kirjailijan kirjan, Tuulipuun maan. Marja Luukkosen kirjoitustyyli on muuten kiva, mutta mielestäni kirjassa käytetään liikaa murteita ja puhekieltä, varsinkin vuoropuheluissa. Kirjoitusvirheitä huomasin´muutaman, mutta muuten taitaa olla kieliopillisesti aika puhdas kirja, lukuun ottamatta murretta ja puhekieltä. Kirja oli kokonaisuudessan kiinnostava, siinä liikuttiin kahden eri maailman välillä, ja tapahtumia oli aikalailla sopivasti.  Osa kirjan nimistä oli hiukan outoja, mutta samalla ne olivat todella kiehtovia ja hauskoja. Kirjassa oli myös jäänteitä menneisyydestä.


Kirja kertoo Pinnistä, joka muuttaa kesäasuntoon Tuulipuun kartanoon. Pinnin äiti on kiinnostunut menneisyydestä, ja vanhoista rakennuksista, ja Tuulipuustahan niitä löytyy! Eräänä yönä, Pinnin nukkuessa hänestä tuntuu, että hänen unensa heräisivät eloon. Muut Tuulipuussa asuvat vuokralaiset käytäytyvät oudosti, aivan kuin heillä olisi jotain salattavaa. Kartanon omsitaja Seidi- täti katoilee oudosti, ja talon takana on outo yrttipuutarha. Kaikki tämä kummastuttaa Pinniä, ja ystävystyttyään Seidin kanssa osa asioista alkaa valjeta hänelle.
Pian Pinni pystyy itse siirtymään paikkaan, jonne joutuvat kaikki ihmiset ja eläimet, joiden elämä on päättynyt jollain tapaa ennen aikojaan... Pystyykö Pinni näkemään vielä kaksoissisarensa Roosan, joka hukkui monta vuotta sitten?

Kirja on täynnä arvoituksia, ja juuri sen takia kirja on erityisen kiehtova. Ylempänä kirjoitin jo jonkun verran mielipiteitäni kirjasta, mutta yritän koota tähän vielä hiukan lisää: Kun aloitin kirjan lukemisen, ei se heti imaissut minua mukaansa. Luin kirjaa lähes puoleen väliin melkein keskittymättä siihen yhtään, koska mielestäni siinä ei vielä tapahtunut tarpeeksi. Kun kirjan puoliväli oli mennyt, alkoivat kirjan tapahtumatkin ratketa, ja kirja muuttui yhtäkkiä kiinnostavammaksi. Kun olin lukenut kirjan tähän asti, uppouduin täysin sen maailmaan, ja ahmin sen loppuun todella nopeasti! Murre ja puhekieli tosiaankin hiukan häiritsivät, mutta muuten en keksi kirjasta hirveästi negatiivista sanottavaa.

Lisätietoja kirjasta:
Kirjan nimi: Tuulipuun maa
Kirjailija: Marja Luukkonen
217 sivua
Tammi

Kirjan luulisi päättyvän hiukan surullisesti erään tapahtuman myötä, kun Seidin kuollut sulho Niilo katoaa yrittäessään kaivaa itsensä takaisin maan päälle erään salaisen portin kautta, mutta kirjan loppu onkin aikamoinen yllätys.
En voi kyllä muuta kirjoittaa, kuin että aivan mahtava kirja, suosittelen lukemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti