tiistai 29. joulukuuta 2015

Tuulipuun maa

Taas sain käteeni itselleni kokonaan uuden kirjailijan kirjan, Tuulipuun maan. Marja Luukkosen kirjoitustyyli on muuten kiva, mutta mielestäni kirjassa käytetään liikaa murteita ja puhekieltä, varsinkin vuoropuheluissa. Kirjoitusvirheitä huomasin´muutaman, mutta muuten taitaa olla kieliopillisesti aika puhdas kirja, lukuun ottamatta murretta ja puhekieltä. Kirja oli kokonaisuudessan kiinnostava, siinä liikuttiin kahden eri maailman välillä, ja tapahtumia oli aikalailla sopivasti.  Osa kirjan nimistä oli hiukan outoja, mutta samalla ne olivat todella kiehtovia ja hauskoja. Kirjassa oli myös jäänteitä menneisyydestä.


Kirja kertoo Pinnistä, joka muuttaa kesäasuntoon Tuulipuun kartanoon. Pinnin äiti on kiinnostunut menneisyydestä, ja vanhoista rakennuksista, ja Tuulipuustahan niitä löytyy! Eräänä yönä, Pinnin nukkuessa hänestä tuntuu, että hänen unensa heräisivät eloon. Muut Tuulipuussa asuvat vuokralaiset käytäytyvät oudosti, aivan kuin heillä olisi jotain salattavaa. Kartanon omsitaja Seidi- täti katoilee oudosti, ja talon takana on outo yrttipuutarha. Kaikki tämä kummastuttaa Pinniä, ja ystävystyttyään Seidin kanssa osa asioista alkaa valjeta hänelle.
Pian Pinni pystyy itse siirtymään paikkaan, jonne joutuvat kaikki ihmiset ja eläimet, joiden elämä on päättynyt jollain tapaa ennen aikojaan... Pystyykö Pinni näkemään vielä kaksoissisarensa Roosan, joka hukkui monta vuotta sitten?

Kirja on täynnä arvoituksia, ja juuri sen takia kirja on erityisen kiehtova. Ylempänä kirjoitin jo jonkun verran mielipiteitäni kirjasta, mutta yritän koota tähän vielä hiukan lisää: Kun aloitin kirjan lukemisen, ei se heti imaissut minua mukaansa. Luin kirjaa lähes puoleen väliin melkein keskittymättä siihen yhtään, koska mielestäni siinä ei vielä tapahtunut tarpeeksi. Kun kirjan puoliväli oli mennyt, alkoivat kirjan tapahtumatkin ratketa, ja kirja muuttui yhtäkkiä kiinnostavammaksi. Kun olin lukenut kirjan tähän asti, uppouduin täysin sen maailmaan, ja ahmin sen loppuun todella nopeasti! Murre ja puhekieli tosiaankin hiukan häiritsivät, mutta muuten en keksi kirjasta hirveästi negatiivista sanottavaa.

Lisätietoja kirjasta:
Kirjan nimi: Tuulipuun maa
Kirjailija: Marja Luukkonen
217 sivua
Tammi

Kirjan luulisi päättyvän hiukan surullisesti erään tapahtuman myötä, kun Seidin kuollut sulho Niilo katoaa yrittäessään kaivaa itsensä takaisin maan päälle erään salaisen portin kautta, mutta kirjan loppu onkin aikamoinen yllätys.
En voi kyllä muuta kirjoittaa, kuin että aivan mahtava kirja, suosittelen lukemaan!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Piraatit

Vieläkin jatkan uusien kirjailijoiden parissa, nimittäin Ilkka Remeksen. Äitini lainasi tämän kirjan minulle kirjastostaan, tai, suurimman osan Ilkka Remeksen tuotannosta. Hän oli lukenut Ilkan aikuisille suunnattuja kirjoja, ja pitänyt niistä, joten hän lainasi saman kirjailijan kirjoja minulle. Olen kyllä kiitollinen! Ilkka Remeksen kirjoitustyyli on todella hyvä, eikä kirjoista puutu toimintaa, koko ajan tapahtuu jotain, mikä estää laskemasta kirjaa käsistään! Kun kirja loppui, olin todella pettynyt sen loppumisesta! Toiminta kirjassa alkaa ensimmäisestä lauseesta, ja loppuu viimeiseen, eikä se pysähdy hetkeksikään!


Kirja kertoo 14- vuotiaasta Aarosta, joka lähtee palauttamaan matkustajan hukkaamaa matkalaukkua loistoristeilijälle. Kun laiva on jo lähtenyt liikkeelle, Aaro huomaa liian myöhään astuneensa laivaan, jonka matkustajina (vankeina) ovat n. 1053 rikasta matkustajaa, viisi raskaasti aseistettua kaapparia ja Aaro, Kahdella kaappareista on kaukolaukaisin, jolla he voivat räjäyttää laivan taivaan tuuliin sekunnissa. Matkustajilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin totella kaappareita. Tietokoneen ja pelien äärestä tosielämän vaaratilanteisiin tempaistu Aaro joutuu toteamaan, että Game Over meinaa saada liian todellisen merkityksen. Selviääkö kaikki, vai onko kaikki toivo jo menetetty?

Tässä kirjassa ihailen 14- vuotiaan Aaron neuvokkuutta, ja kylmäpäisyyttä vaarallisissa tilanteissa. Hän ei anna pelolle valtaa, vaan miettii ratkaisuja hankaliin tilanteisiin. Joutuessaan panttivangiksi Aaro keksii keinon kiristää kaappareita, ja pelastaa itsensä pinteestä. Kirjasta on todella vaikea keksiä mitään negatiivistä palautetta, koska kirja on kirjoitettu niin hyvin, että samanlaisesta kirjoitustaidosta voi vain haaveilla. Kirjaa lukiessa uppouduin kokonaan kirjan maailmaan, ja melkein tunsin olevani Aaro, joka keksii ratkaisut vaikeisiinkin tilanteisiin.

Ilkka Remes on tällä hetkellä ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, ja arvosteluita muista hänen kirjoistaan pääsette lukemaan täältä jatkossakin! Kirjan jatkuva toiminta salpaa hengen, ja pakottaa lukemaan kirjaa. Voin vain haaveilla tästä kirjoitustaidosta, mikä Ilkka Remeksellä on, kuten olen jo sanonutkin!

Lisätietoja kirjasta:
Kirja: Piraatit
Kirjailija: Ilkka Remes
WSOY
275 sivua (täynnä toimintaa!)

Tämän kirjan voisin lukea uudestaankin!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Sara ylittää esteet

Asta Ikosen kirjoja en ollut lukenut ennen tätä kirjaa, ja yllätys oli kyllä mieluinen! Kirjoitusvirheitä en huomannut kovinkaan paljoa, ja kielioppiasiat olivat muutenkin kunnossa. Asta Ikosen kirjoja voisin lukea jatkossakin, katsotaan, että mitä saan kahmittua käsiini kirjastosta...


Kirja kertoo siis kolmetoistavuotiaasta Sarasta ja hänen kaveristaan, jotka lähtevät pitkään odotetulle hevosleirille. Paikan päällä kaikki vaikuttaa aluksi rauhalliselta, mutta ilkeän Camillan takia leiri uhkaa Saran kohdalta läsähtää kuin pannukakku. Sara en kuitenkaan luovuta, vaan jatkaa leiriä normaalisti  Camillan ilkeistä tempuista huolimatta. Camilla aiheuttaa harmeja myös eräälle tallilla vierailevalle, ratsastuksesta haaveilevalle pikkupojalle, ja onnistuukin karkottamaan tämän tallilta. Lutviutuvatko asiat ajan myötä, vai paheneeko tilanne entisestään?

Kirjan alku on kyllä kieltämättä aikas tylsä, mutta kirjan edetessä toimintaakin ilmestyy hiukan mukaan. Kirja on kuitenkin loppujen lopuksi hiukan tylsähkö, vaikka kaikkea tapahtuukin aika ajoin. Tapahtumat voisivat periaatteessa tapahtua ihan oikeallakin hevosleirillä, ehkä juuri se tekee kirjasta tylsähkön. Jos kirjaan laitettaisiin mukaan jotain hiukan erilaisempaa, katoisi tämä pienikin tylsyys, ja kirja lähentelisi huippua. Ja kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, ei kirjoitusvirheitä ainakaan paljoa ole, ei ainakaan niin paljon, että se haittaisi lukemista.

Kaiken kaikkiaan pidän Asta Ikosen kirjoitustyylistä, ja voisinkin jatkossa lukea lisää hänen kirjojaan, jos löydän niitä kirjastosta.

Lisätietoja kirjasta:
Kirjan nimi: Sara ylittää esteet
Kirjailija: Asta Ikonen
Kustantamo, kirjakauppa: Reuna
198 sivua

Kirjaa suosittelen hevosihmisille, varsinkin lapsille ja nuorille, jotka haaveilevat kenties hevosleiristä. Kirja käy myös leirilukemiseksi, sopii teemaan. Tuskin näin kellekään leirillä tapahtuisi, mutta koskaan ei voi tietää... Jos haluat tietää kirjasta lisää, etsi se käteesi kirjastosta tai kirjakaupasta, ja ala lukea!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Rakas nuija päiväkirjani: ovatko aikuiset ihmisiä?

Tämä Jim Bentonin hulvattoman hauska sarja on hauskuuttanut minua ties kuinka kauan hauskoilla kirjoillaan, jotka eivät aina kerro totuutta...
www.antikvaari.fi
Jim Bentonin hulvattoman hauskat kirjat pelastavat päivän! Kun näitä lukee, voi tuntea naurun kuplivan mahassaan aivan eri tavalla, kuin ennen! Jim kertoo hauskasti Jamie Kellyn elämästä tässä päiväkirjasarjassa. Tässä osassa hän miettiin, voivatko aikuiset edes olla ihmisiä, vai ovatko he kenties eläimiä, jotka ovat naamioituneet ihmisiksi. Entä mitä on tekeillä, kun koulun opettajat alkavat käyttäytyä oudosti? Mikä on totta, ja mikä Jamie Kellyn  omaa kuvitelmaa?

Jim Bentonin kirjat saavat minut aina hyvälle tuulelle, ja ahmin hänen kirjansa puolessa tunnissa! Olen lähes kaikki Jimin kirjat lukenut, mutta muutama on vielä jäljellä... No, eihän siinäkään kauaa mene, kun pyydystän ne haaviini. Kirjassa olevat pienet kirjoitusvirheet pistävät hiukan silmään, mutta eivät ne hirveästi haittaa. Olen lukenut nämä kirjat väh. kahteen kertaan, mutta aina ne nostavat hymyn huulille! Juoni on ehkä hiukan sekava, mutta muuten kirja on todella hyvä! 

Kirjailija Jim Benton
127 sivua
suomentanut Jani Bohm
Sanoma Magazines, Finland

Juoni on hiukan sekava, mutta muuten kirja on hyvä! Luen kyllä uudestaankin!