perjantai 29. tammikuuta 2016

Ilkka Remes: Pimeän Pyöveli

Ilkka Remes

Pimeän Pyöveli

261 sivua

WSOY








Kirjastosta lainattu

Taas näitä minun koottuja selityksiä... Vaikka olen ollut kipeänä, en ole jaksanut keskittyä kirjoihin ollenkaan, ja niin ollen tässä vain parinsadan sivun kirjan lukemisessa on mennyt puoli ikuisuutta... Hitaus ei todellakaan johtunut siitä, että kirja olisi ollut huono, lukemiseen ei ole vain ollut minkäänlaista inspiraatiota, mutta nyt luulen sen palanneen entistäkin voimakkaampana.

Kuten Remeksen tyyliin kuuluukin, kirja alkaa erittäin mukaansatempaisevalla lauseella: "Aaro Korpi tiesi syyllistyvänsä rikokseen". Jo tässä vaiheessa olin ihan mukana kirjassa, enkä halunnut lopettaa lukemista ollenkaan vauhtiin päästyäni.

Kirja kertoo siis Aaro Korvesta, ja tämän kaverista Nikosta, jotka laittavat liikkeelle nettiketjukirjeen, joka alkaa tuottaa nopeasti viiden euron seteleitä. Alussa homma tuntui helpolta, mutta kirjan edetessä he huomaavat olevansa mukana huumeiden salakuljetusoperaatiossa mukana eräitten henkilöiden kautta...

Ilkka Remeksen kerronta hänen kirjoissaan on todella erilaista verrattuna esimerkiksi Walter Moersiin. Remes ei käytä kirjoissaan paljoakaan tilaa tapahtumien kuvailuun, toisin kuin Moers. Näin kirjan tapahtumat etenevät hurjaa vauhtia, eikä lukija pääse kyllästymään hetkeksikään tätä lukiessa. Vaikka Moersin yksityiskohtainen kerronta nappaa minulle ehkä hiukan voimakkaampana, myös tällainen kirjan nopea eteneminen sopii minulle oikein hyvin, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, enkä halua kenenkään ymmärtävän sitä niin.

Remeksen kirjat ovat ihan huippuja, ja onneksi kirjastosta on lainattuna niitä ihana kasa. Remes tempaa lukijan mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien, eikä päästä otteestaan hetkeksikään. Tästä aiheutuu se hirveä suru, kun kirja loppuu, mutta onneksi on aina mahdollista hankkia lisää Remeksen kirjoja käsiinsä.

Kuten Uinuvien kirjojen kaupungissakin, tässä kirjassa kiinniyin ensimmäisenä huomioni juonen kulkuun. Kuten ylempänä onkin jo mainittu, juoni etenee suhteellisen nopeasti, mutta sen nopeasta kulusta huolimatta se pysyy hyvin kasassa ensimmäisestä lauseesta viimeiseen pisteeseen. Itseäni häiritsi kirjan lopussa hiukan se, kun tapahtumien ratkaisu jäi hiukan hämärän peittoon, olinhan koko kirjan ajan odottanut selkeää loppuratkaisua. Oikeassa elämässäkään sitä ei aina ole, joten samalla tämä hiukan hämäräperäinen loppu toi kirjaan totuudenmukaisuutta, jos niin voi sanoa.

Tässäkin kirjassa osa nimistä oli hiukan outoja, mutta otetaanpas nyt huomioon, että kirjassa oli henkilöitä monesta eri maasta ja valtiosta. Tämäkin toi kirjaan mukavaa totuudenmukaisuutta, sillä henkilöiden nimet vastasivat sitä kulttuuria, mikä heidän maassaan vallitsee (?). Nimet heittelehtivät siis Aaron ja Dominiqin välillä:). Välillä menin itse sekaisin nimistä, joten ehdotuksena olisi tehdä nimistä ehkä hiukan selkeämpiä.

Aaron tämänkertainen tarina oli Remeksen tavan mukaan kerrottu aivan mahtavasti, selkeästi ja samalla seikkaperäisesti. Todella mahtavaa kerrontaa, Remeksen mukaan tietenkin! Odotan seuraavaa lukukokemusta innolla, mutta sitä ennen luvassa on hiukan muita kirjailijoita, esimerkiksi Terry Pratchett, jonka kirjoja en ole ennen lukenut.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Uinuvien kirjojen kaupunki

Kirjailija: Walter Moers
Kirja: Uinuvien kirjojen kaupunki
Kustannusosakeyhtiö: Otava
Sivut: 522


Kirjastosta lainattu!










Blogin puolella on ollut hiukan hiljaisempaa, sillä olen lukenut yhtä parhaista kirjoista ikinä! Kuten ylempää jo näkeekin, on kyseessä saksalaisen Walter Moersin kirja, Uinuvien kirjojen kaupunki. Kirjastossa tämä kirja oikein hyppäsi syliin, ja onneksi hyppäsi- muuten tämä mahtava kirja olisi jäänyt lukematta!

Kirja kertoo eräästä herkästä runoilijasta, Hildegunst von Mythenmetzistä, joka on siis samalla kirjailija, lohikäärme ja runoilija. Kun hänen runokumminsa kuoli, hän sai käsiinsä maailman historian mahtavimman käsikirjoituksen. Hän lähtee selvittämään sen kirjoittajaa tarunomaiseen kaupunkiin, Kirjalistoon. Siellä hän kohtaa ongelmia toisensa perään, mutta hän selviää niistä kaikista. Matkan varrella, ja Kirjalistossa hän kokee yllätyksiä toisensa perään, eikä lopulta enää tiedä, keneen voi luottaa.

Kirja imaisee jo heti alussa mukaansa, ja juurikin se alku herätti mielenkiintoni tätä kirjaa kohtaan. En sitä alkua paljasta, mutta voin sanoa sen imaisevan mukaansa paremmin kuin mikään muu! Kirjassa pidin erityisen paljon kirjailijan tyylistä kirjoittaa- kuvailua oli paljon. Itse asiassa todella paljon, sillä yhden hahmon kuvailua saattoi olla yli yhden sivun verran. Juurikin tämän mahtavan kuvailun ansiosta pääsin mukaan kirjaan, ja tunsin olevani kirjan päähenkilö, Hildegunst on Mythenmetz. Tunsin kaiken, minkä hänkin tunsi. Pääsin sulautumaan kirjaan mukaan. Näin sen tapahtumat silmissäni kuvailun ansiosta.

Toinen asia, mikä kiinnitti huomioni, olivat nimet. Ne oli niin taitavasti keksitty, että Huhhuh! Ne kuvastivat täysin henkilöiden luonnetta, ne saattoivat olla pelottavia, tai kieroja. Niitä kaikkia yhdisti kuitenkin yksi tekijä: ne kaikki olivat todella hauskoja, ja nostivat hymyn huulille!

Kolmas asia puolestaan oli kirjan juoni. Se eteni hyvin kuvailun myötä, ja ei tätä lukiessa päässyt kyllä kyllästymään hetkeksikään! Ja vaikka se olisikin ollut vaarana, heti parin sivun päästä tulisi seuraava juonenkäänne, joka saisi kuoppaamaan tylsät ajatukset kirjan lukemisen lopettamisesta. Aivan mahtava kirja!

Minulla ei ole tästä kirjasta kertakaikkiaan yhtään mitään negatiivista sanottavaa! Se oli niin täydellisesti ja mukaansatempaisevasti kirjoitettu, että siitä ei voi kirjoittaa ylös mitään negatiivista, eikä edes rakentavaa palautetta. Voisin hehkuttaa kirjaa, ja kirjailijaa vaikka maailman ääriin, mutta en pysty tekemään sitäkään. Minulta loppuvat sanat, millään ei voi kuvata sitä taitoa, millä tämä kyseinen kirja on kirjoitettu!

Jos harkitset kirjan lukemista, sille kannattaa varata hyvin aikaa. Täytyy olla aikaa nauttia kirjallisuuden hedelmistä. Uskon, että tämä kirja ruokkisi aikuisenkin mielikuvitusta, ja uskon monen huumorintajuisen, ja kirjoihin eläytyvän ihmisen pitävän tästä kirjasta. Voin vain kuvitella itselleni tällaisen kirjoitustaidon!

Tämän kirjailijan kirjoista tullaan näkemään vähintäänkin yksi kirja, sillä ostin tälle kirjakaupasta jatko- osan. Odotukset ovat korkealla, katsotaan, täyttyvätkö ne!