perjantai 29. tammikuuta 2016

Ilkka Remes: Pimeän Pyöveli

Ilkka Remes

Pimeän Pyöveli

261 sivua

WSOY








Kirjastosta lainattu

Taas näitä minun koottuja selityksiä... Vaikka olen ollut kipeänä, en ole jaksanut keskittyä kirjoihin ollenkaan, ja niin ollen tässä vain parinsadan sivun kirjan lukemisessa on mennyt puoli ikuisuutta... Hitaus ei todellakaan johtunut siitä, että kirja olisi ollut huono, lukemiseen ei ole vain ollut minkäänlaista inspiraatiota, mutta nyt luulen sen palanneen entistäkin voimakkaampana.

Kuten Remeksen tyyliin kuuluukin, kirja alkaa erittäin mukaansatempaisevalla lauseella: "Aaro Korpi tiesi syyllistyvänsä rikokseen". Jo tässä vaiheessa olin ihan mukana kirjassa, enkä halunnut lopettaa lukemista ollenkaan vauhtiin päästyäni.

Kirja kertoo siis Aaro Korvesta, ja tämän kaverista Nikosta, jotka laittavat liikkeelle nettiketjukirjeen, joka alkaa tuottaa nopeasti viiden euron seteleitä. Alussa homma tuntui helpolta, mutta kirjan edetessä he huomaavat olevansa mukana huumeiden salakuljetusoperaatiossa mukana eräitten henkilöiden kautta...

Ilkka Remeksen kerronta hänen kirjoissaan on todella erilaista verrattuna esimerkiksi Walter Moersiin. Remes ei käytä kirjoissaan paljoakaan tilaa tapahtumien kuvailuun, toisin kuin Moers. Näin kirjan tapahtumat etenevät hurjaa vauhtia, eikä lukija pääse kyllästymään hetkeksikään tätä lukiessa. Vaikka Moersin yksityiskohtainen kerronta nappaa minulle ehkä hiukan voimakkaampana, myös tällainen kirjan nopea eteneminen sopii minulle oikein hyvin, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, enkä halua kenenkään ymmärtävän sitä niin.

Remeksen kirjat ovat ihan huippuja, ja onneksi kirjastosta on lainattuna niitä ihana kasa. Remes tempaa lukijan mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien, eikä päästä otteestaan hetkeksikään. Tästä aiheutuu se hirveä suru, kun kirja loppuu, mutta onneksi on aina mahdollista hankkia lisää Remeksen kirjoja käsiinsä.

Kuten Uinuvien kirjojen kaupungissakin, tässä kirjassa kiinniyin ensimmäisenä huomioni juonen kulkuun. Kuten ylempänä onkin jo mainittu, juoni etenee suhteellisen nopeasti, mutta sen nopeasta kulusta huolimatta se pysyy hyvin kasassa ensimmäisestä lauseesta viimeiseen pisteeseen. Itseäni häiritsi kirjan lopussa hiukan se, kun tapahtumien ratkaisu jäi hiukan hämärän peittoon, olinhan koko kirjan ajan odottanut selkeää loppuratkaisua. Oikeassa elämässäkään sitä ei aina ole, joten samalla tämä hiukan hämäräperäinen loppu toi kirjaan totuudenmukaisuutta, jos niin voi sanoa.

Tässäkin kirjassa osa nimistä oli hiukan outoja, mutta otetaanpas nyt huomioon, että kirjassa oli henkilöitä monesta eri maasta ja valtiosta. Tämäkin toi kirjaan mukavaa totuudenmukaisuutta, sillä henkilöiden nimet vastasivat sitä kulttuuria, mikä heidän maassaan vallitsee (?). Nimet heittelehtivät siis Aaron ja Dominiqin välillä:). Välillä menin itse sekaisin nimistä, joten ehdotuksena olisi tehdä nimistä ehkä hiukan selkeämpiä.

Aaron tämänkertainen tarina oli Remeksen tavan mukaan kerrottu aivan mahtavasti, selkeästi ja samalla seikkaperäisesti. Todella mahtavaa kerrontaa, Remeksen mukaan tietenkin! Odotan seuraavaa lukukokemusta innolla, mutta sitä ennen luvassa on hiukan muita kirjailijoita, esimerkiksi Terry Pratchett, jonka kirjoja en ole ennen lukenut.

1 kommentti:

  1. Hyvin kirjoitat näitä kirja-arvosteluja!
    101bigdreams.blogspot.com

    VastaaPoista